MYSTEERINEN PYHÄN TUNNE

Olemme tämän ensimmäisen viikon matkalla kahdeksan hengen perheporukalla. Toisena Rooman päivänä lähdimme tutustumaan Vatikaaniin, jonne olimme etukäteen ostaneet liput. Onneksi näin, sillä lippujono oli valtavan pitkä, mutta me pääsimme sujuvasti sen ohi jonottamatta ollenkaan. Olimme ostaneet liput ohjatulle kierrokselle ja kuuntelimme oppaan selostusta kuulokkeista. Opas aloitti kierroksemme pieneltä sisäpihalta ja kertoili hieman taustoja, joita en oikeastaan kuunnellut ja joista en saanut kunnolla selvää vaan katselin ympärilleni.

Jonkin ajan kuluttua astuimme sisään pieneen, hämärään huoneeseen ja siinä samalla minut valtasi voimakas pyhyyden kokemus, jollaista en ollut osannut etukäteen siinä valtavassa turistimassassa yhtään odottaa. Tuntui aivan siltä, kuin jokin olisi naulinnut minut paikoilleni enkä pystynyt hetkeen edes liikkumaan. Opas puhui jotain kuulokkeisiin, mutta minä ihmettelin omaa oloani. Katselin ympärilleni ja näin vastapäisellä seinällä vanhan, kauhtuneen seinävaatteen, jossa oli kuvattuna viimeinen ehtoollinen ja mietin, oliko tunne sieltä lähtöisin. Olisin halunnut jäädä tuohon huoneeseen, mutta jouduimme hetken päästä seuraamaan opasta ja mielessäni ajattelin, että ehkä muissakin huoneissa on samanlaista. Niinhän ei tietenkään ollut vaan taika katosi heti, kun astuin huoneesta ulos ja loppukierros oli melko puuduttava ja Sixtuksen kappeli kaunis, mutta mitään sanomaton verrattuna tähän ensimmäiseen huoneeseen ja sen ihmeelliseen kokemukseen.

Mikä oli tämä pyhyyden tunne ja mistä se tuli? Oliko se huoneessa vai minussa? Olen kokenut aiemminkin viime vuosien aikana pyhyyden tunteen, joka on joko ympäröinyt minut tai lävistänyt koko olemukseni. Nämä kokemukset ovat tuntuneet kohdistuvan suoraan minuun, mutta tämä tunne oli erilainen. Se ei ollut henkilökohtainen vaan vaikutti siltä, kuin pyhän tunne olisi huoneessa itsessään.

Pyhän hengen kosketus

Seuraava tapahtui eräänä tavallisena sunnuntaina muutama vuosi sitten. Olin vuotta aiemmin kokenut koko maailmani mullistavan valaistumisen kokemuksen ja jäänyt sen jälkeen suunnattoman riemun ja hämmennykseen tilaan ja yritin etsiä selityksiä tapahtuneelle. Minulla ei ole ollut tapana käydä kirkossa ja ehtoollisella olin käynyt ensimmäisen ja kyseiseen sunnuntaihin asti viimeisen kerran ripille päästessäni ja muilta osin kokemukseni kirkossa käymisestä olivat aikuisiällä rajoittuneet häihin, hautajaisiin ja satunnaisiin joululauluihin. Nyt päätin kuitenkin käydä jumalanpalveluksessa ja siitä tulikin kokemus, jota en osannut ollenkaan odottaa.

Itse messu omituisine kaavoineen ja vanhahtavine termeineen tuntui vieraalta ja virret olivat synkkiä enkä osannut niistä yhtäkään. Messun loppupuolella rukoiltiin yhdessä ihmisten tekemien rukouspyyntöjen mukaan. Pappi luki esirukouspyynnöt ja seurakunta, minä mukaan lukien, istui hiljaa kädet ristissä. En tiennyt tarkalleen, mitä osallistujien toivottiin tekevän ja itse toimin niin kuin hyvältä ja oikealta tuntui eli istuin vain hiljaa ajattelematta mitään ja keskityin hengittämiseen ja mieleni tyhjentämiseen. Koin rauhan valtaavan mieleni ja yhtäkkiä tunsin istuvani lempeän valon ympäröimänä

Hain pikarini ja asetuin polvilleni muiden joukkoon ja odotin, että pappi tulisi ehtoollisleivän ja viinin kanssa kohdalleni. Papin saapuessa otin tarjotun leivän kämmenelleni ja samalla, kun hän lausui asiaan kuuluvat sanat, tunsin, kuinka jotain voimakasta liikahti humahtaen ylitseni ja lävitseni sellaisella voimalla, että olisin ehkä kaatunut, jos en olisi ollut jo polvillani. Samaan aikaan tämän lävitseni kulkevan humahduksen kanssa tunsin suurta riemua ja rauhaa enkä voinut pidätellä kyyneleitäni. Tunsin, kuinka jokin suuri ja pyhä kosketti minua syvältä enkä varsinaisesti edes itkenyt vaan kyyneleet vain valuivat silmistäni ja tunsin päässeeni taas lähemmäksi sitä Jumalaa, jonka olin ensimmäisessä valokokemuksessani vuotta aiemmin kohdannut.

Olen tullut tämän jälkeen Pyhän hengen koskettamaksi lukuisia kertoja. Joskus kosketus on ollut vahva ja herättänyt vahvoja tunteita, joskus taas lievempi tai muuten erilainen. Mistä tiedän, että kyseessä on ollut nimenomaan Pyhä henki eikä esimerkiksi enkeli tai jokin muu henkiolento? Vastaus on, en tietenkään mistään ja loppujen lopuksi kysymys on kuitenkin meidän ihmisten keksimistä sanoista ja yhtä hyvin voisin käyttää jotakin muutakin sanaa, jos sellaisen löytäisin.

Käytän kuitenkin sanaa Pyhä henki, koska koen sanan vastaavan lopulta parhaiten sitä kokemusta, jota yritän kuvata. En ole missään vaiheessa kokenut, että kyseisen syvän kosketuksen takana olisi mikään, jolla olisi nyt tai olisi joskus ollut jonkinlainen muoto, persoona tai olemus ja juuri siksi tuo sana Pyhä henki kuvaa kokemustani parhaiten. En koe myöskään tulleeni minkäänlaiseen kontaktiin enkelien tai joidenkin henkimaailman olentojen tai henkioppaiden kanssa. Koen myös vahvasti sen, että Pyhän hengen kosketuksessa on jotain hyvin samaa kuin Jumalankin kosketuksessa, mutta niin vahvaa kuin Pyhän hengen läsnäolo ja aiheuttamat tunteet voivatkin olla, ovat ne Jumalan läsnäoloon verrattuna kuin yksi kevyt hipaisu.

Niilo Yli-Vainio kuuluu sanoneen, että, kun Pyhä henki koskettaa, siitä ei ole epäilystäkään. Voin täysin allekirjoittaa tämän oman kokemukseni perusteella enkä osaisi itse asiaa sen paremmin ilmaista tai kuvata.

Hannah.H.Pottier, 2025