Heitimme jokin vuosi sitten perheen kesken kesämökillä tikkaa ja päätimme huvittaa itseämme tekemällä pelistä hieman haastavamman heittämällä silmät kiinni. Heitän tikkaa ehkä noin kerran viidessä vuodessa, joten en ole erityisen taitava heittäjä, mutta tällä kertaa kävikin toisin. Sekä itseni että kaikkien muiden läsnäolijoiden suureksi hämmästykseksi heitin silmät kiinni paremmin kuin silmät auki. Heitimme kaikki vuoron perään viisi kierrosta silmät sidottuina ja jokaisella kierroksella olivat kaikki heittämäni tikat taulussa ja vieläpä hyvällä tuloksella. Kaikki muutkin siis heittivät vuorollaan, mutta kukaan ei saanut yhtään tikkaa tauluun vaan kaikki lensivät aina seinään. Poikkeuksen teki tyttäreni, joka heitti toisella tai kolmannella kierroksella yhden tikan aivan taulun alareunaan. Viidennellä kierroksella heitin yhtäkkiä kaikki tikat taulun ulkopuolelle ja lopetimme pelin siihen.

Olen yrittänyt tuon tapahtuman jälkeen toistaa suoritukseni pariin kertaan, mutta en ole siinä onnistunut. Kaikki heittämäni tikat ovat osuneet taulun ulkopuolelle, kuten odottaa saattaa. Mitään selitystä ihmeelliselle suoritukselleni en ole löytänyt.

Oliko kyseessä ihme vai aivojen hetkellinen häiriötila? Tätä jäin jälkikäteen miettimään ja aloin perehtymään viimeisimpään aivotutkimukseen. Löytyisikö sieltä selitys tapahtuneelle? 

Mielenkiintoinen kysymys on, mitä tekemistä aivoilla ylipäätään on yliluonnollisten ja ihmeellisten kokemusten kanssa, sillä tuskinpa ihminen voi kokea yhtään mitään ilman, että aivot olisivat kokemuksen tuottamisessa jollain tavalla mukana. Ja jos aivot ovat mukana myös ihmeen kokemuksessa tarkoittaako se automaattisesti sitä, että selitys ihmeille löytyykin yksinkertaisesti ihmisen omista aivoista? Löytyykö vastaus ihmeen mysteeriin modernista aivotutkimuksesta?

Useat aivotutkijat ovat viime vuosina paneutuneet etsimään Jumalaa aivoista ja vastausta siihen, ovatko aivot kaiken ihmisen kokeman yliluonnollisen ja hengellisen syntysija. Tulokset antavat kuitenkin vielä odottaa itseään eikä kukaan asiaan tieteellisellä uteliaisuudella ja rehellisyydellä suhtautuva tutkija väitä löytäneensä tähän kysymykseen vastausta. Kaikki spekulaatiot ovat vielä puhtaasti teoreettisia, mikä voi johtua monestakin syystä eikä vähiten siitä, että yritämme ehkä tutkia jotain, mihin ymmärryksemme ei riitä tai mitä ei ainakaan nykypäivän tutkimusmetodeilla pysty tutkimaan. Toinen suuri ongelma on se, että valtaosa tutkimustuloksista perustuu muutamiin harvinaisiin ja yksittäisiin tapauksiin, jotka saadaan tutkittaviksi juuri oikealla hetkellä. 

Esimerkiksi joillakin aivojen häiriötiloilla, kuten epilepsialla, on todettu joissain tapauksissa olevan vaikutusta myös ihmisen hengellisiin kokemuksiin ja viime vuosina erityisesti epileptikot ovat olleet aivotutkimuksen mielenkiinnon kohteina. Eräässä paljon siteeratussa tapauksessa, epilepsiaa sairastava mies sai kohtauksen jälkeen syvän uskonnollisen herätyksen ja oli seuraavat kaksi vuotta harras uskovainen, kunnes seuraava raju kohtaus poisti hänen uskonnollisuutensa kokonaan. Tarina ei kerro, mitä kyseinen henkilö tarkalleen näiden kohtausten aikana näki tai koki. Myös muita hieman tätä vastaavia, mutta vähemmän näyttäviä potilastapauksia on raportoitu, mutta niiden antia on syytä tarkastella kriittisesti. Kyseessä on loppujen lopuksi harvinaiset yksittäistapaukset eikä esimerkiksi terveitä aivoja stimuloimalla ole saatu aikaan vastaavia kokemuksia. Lisäksi tutkimukset osoittavat, että epileptikoista vain alle viidellä prosentilla on ollut kohtauksen yhteydessä hengellinen kokemus ja valtaosalla hengellisiä kokemuksia kokeneilla ei ole epilepsiaa. 

Liittyvätkö hengelliset kokemukset kuitenkin jollain tavalla aivoihin, on toki mahdollista. Epilepsiakohtaus on aivojen sähköisen toiminnan häiriö, joka useimmiten paikallistuu aivojen ohimolohkoihin. Tästä syystä on alettu epäillä, että juuri ohimolohkot ovat jollain tavalla osallisia kokemuksiin Jumalasta ja hengellisestä. Aivotutkijat ovatkin yrittäneet saada terveillä ihmisillä aikaan hengellisiä kokemuksia stimuloimalla näiden ohimolohkoja, mutta tulokset ovat olleet hyvin heikkoja. Ohimolohkojen osien, kuten mantelitumakkeen ja hippokampuksen stimulointi aivoleikkauksen yhteydessä on joissain tapauksissa johtanut hallusinaatioihin ja unenomaisiin mielikuviin, mutta mitään erityisen hengellistä kokemusta tai Jumalan kohtaamista ei ole raportoitu.

Toinen kiinnostuksen kohde aivotutkimuksessa ovat olleet päälakilohkot, joiden vaurioituminen potilastapausten perusteella on usein johtanut itsensä ylittämisen (self-transcendence) kokemukseen. Nämäkin tulokset saatiin kuitenkin lähinnä yhdestä yksittäisestä tutkimushankkeesta, johon osallistui muutamia potilaita, joiden päälakilohkoja jouduttiin aivokasvainleikkauksen yhteydessä vaurioittamaan. Tämän seurauksena itsensä ylittämisen kokemukset olivat lisääntyneet leikkausta edeltävään tilaan verrattuna. Itsensä ylittämisen kokemuksilla tarkoitetaan tilaa, jossa henkilö kokee oman kehonsa rajojen hämärtymistä tai niiden ulkopuolella olemista ja joskus myös kokemusta yhtymisestä johonkin itsen ulkopuolella olevaan itseä suurempaan. Syy näihin kokemuksiin voi olla se, että päälakilohkot tuottavat normaalisti toimiessaan tietoa kehomme sijainnista, asennosta ja rajoista ja niiden vaurioituessa myös kokemus omasta kehosta vääristyy, mikä aivotutkijoiden mukaan voi johtaa minuuden hämärtymiseen. Täten voidaan ajatella, että päälakolohkojen toiminnan vaimentuminen syystä tai toisesta voi johtaa tai ainakin luoda edellytyksiä itsensä ylittämisen kokemuksille.

Avoimeksi kysymykseksi jää kuitenkin, miksi joillain ihmisillä aivot toimivat niin, että hengellisiä ja yliluonnollisia kokemuksia syntyy spontaanisti. Kaikkien näiden ihmisten ohimo- ja päälakilohkot tuskin ovat pahasti vaurioituneet tai henkilöt sairastavat tietämättään epilepsiaa. Tosiasia kuitenkin on, että ihmiset ovat erilaisia keskenään ja näin on varmaan myös aivojenkin laita. Jotkut ihmiset saavat epilepsian yhteydessä hengellisiä kokemuksia ja toiset käyvät taivaassa kuolemanrajallaan ja toiset eivät. Ohimolohkojen keinotekoinen ärsyttäminen saattaa joissain tapauksissa aiheuttaa jumalakokemuksen ja joissain ei. Voisiko selitys tälle erilaisuudelle löytyä siitä, että ihmisen hengellisyys tai sen puuttuminen vaikuttavat aivoihin ja niiden toimintaan eikä päinvastoin? Viitteitä tämän teorian paikkansa pitävyydestä on olemassa, sillä useat tutkimukset ovat osoittaneet, että aivot muokkautuvat ja muuntuvat sekä ihmisen oman toiminnan että ajattelun seurauksena. Joskus aivojen muuntuminen voi olla hyvinkin nopeaa ja esimerkiksi säännöllinen meditaatio tai rentoutusharjoitukset näkyvät jo muutaman vuoden päästä aivojen rakenteissa.

Tätä hypoteesia vahvistaa myös niin sanotuilla psykoaktiivisilla huumausaineilla, erityisesti LSD:llä ja psilosybiinillä tehdyt tutkimukset. Näiden käytön on todettu ikään kuin vahvistavan sitä, mikä mielessä ja aivoissa jo on ja uskonnollisuuteen ja hengellisyyteen taipuvaisilla henkilöillä siihen liittyvät kokemukset vahvistuvat ja lisääntyvät näiden huumeiden vaikutuksesta. Joku ei niin hengellisyyteen taipuvainen ihminen taas kokee muunlaisia hallusinaatiota tai outoja elämyksiä näiden huumeiden vaikutuksen alaisena ollessaan. Samalla tavalla uskonnollinen skitsofreniaan sairastuva ihminen voi kokea uskonnollisia harhoja ja kuvitella olevansa Jeesus tai saavansa ohjeita suoraanJjumalalta, kun taas joku maallisempi skitsofreenikko voi ajatella päässä olevien äänien tulevan vihollisen vakoojilta ja avaruusolioilta.

Hannah.H.Pottier, 2025

(Tutkimustulokset, joihin viittaan löytyvät Petri Paavilaisen aivojen toimintaa käsittelevistä kirjoista)